RAVINTOLAPÄÄLLIKÖN PÄIVÄKIRJA
Onpas taas aikaa kulunut viime kirjoittelusta. Taitaa viime tarinointi olla ihan kesän kertomuksia. Johtajakin jo huomautteli, ettei tiedä minun tekemisistäni mitään kun ei päiväkirjassa ole mitään tarinoita. No eipä elämään mitään ihmeitä kuulukaan; samaa vääntöä päivästä toiseen.
Syksy töissä kiireistä aikaa onneksi. Pikkujoulutohinatkin viimevuoden malliin vauhdikkaasti. Eipä ole lama Summassaarta toistaiseksi vielä pahemmin puraissut. Ei ole tarvinnut Yt-neuvonpitoja käydä kenenkään kanssa. Tarkkaa taloudenpitoa toki pitää harrastaa niin kuin muutkin.
Joskus tulee tehtyä oikeitakin ratkaisuja työelämässä. Edellinen työnantajani kun käänsi kuppinsa nurin, vaikka tarkkaa taloudenpitoa sielläkin harrastettiin. Tulipa sitten ajoissa lähdettyä
uusia tuulia haistelemaan. Kalajoen hiekkaisille särkille ei jäänyt kuin otsatukka. Oli se niin tuulinenkin paikka meren rannalla.
Lomatkin on taas vietetty ja uutta lomaakin on jo kertynyt ensi kesää varten. Nyt vaan kärsitään pakkasista ja odotellaan talven taittumista. Onneksi jo aurinkokin välillä paistaa eikä ole aamusta iltaan pimeää ja synkkää. Oli se kurjaa lähteä pimeällä töihin ja palata vielä pimeämpään aikaan takaisin kotiin.
Siispä kevättä kohti mennään. Kaupankäyntikin pikkuhiljaa kiihtyy ja ryhmiä alkaa ravintolaankin ilmestyä. Hyvä niin koska tavoitteita kuluvallekin vuodelle on riittävästi. Tuntuu vaan siltä että poliitikkojen viimeaikaiset ratkaisut eivät suuremmin tue ravintola elinkeinoa. Tuleva ruoan alv- alennus taidetaan syödä jo etukäteen ja onkohan kellään enää syksyllä rahaakaan ravintoloissa syömiseen.
Eläkkeellekään ei taida koskaan päästä ja viinakin alkaa jo maksaa maltaita. Oluesta puhumattakaan. Tupakointikin ollaan kieltämässä kokonaan lailla. Mihin tässä vielä joudutaankaan, kysyn vaan.
Palveluyhteiskuntaa ollaan Suomeen luomassa mutta jos ei ole mitä myydä niin mitä se palvelu sitten on. Pelkkää palveluako tyhjin käsin ilman tuotteita. Ai niin, aineetontahan palvelu olikin. Siinähän se ratkaisu.
Nytpä ei muuta vuodatusta irtoa. Ei kun ugalabugalat teille jotka näitä juttuja lukemassa käyvät ja katselkaahan Kiminkisen ohjelmaa ja tulkaa Summassaareenkin joskus käymään. Voitte vaikka nähdä romua.
Tervehtien KR
kalle.romu@summassaari.fi
